Vinkkejä tunnesyömisen tunnistamiseen

Tunnesyöminen on syömistä, joka tapahtuu ensisijaisesti tunteiden eikä fysiologisten tarpeiden ohjaamana. Tällöin tunteita säädellään syömisen tai syömättömyyden avulla. Jokainen ihminen tunnesyö joskus. Haitallista se on silloin, jos se on pääsääntöisesti ainoa tapa käsitellä tunteita. Ruoasta ja syömisestä voi tulla ainoa tapa lohduttaa ja rauhoittaa itseä eikä tunteita opi hyväksymään ja käsittelemään.

Tunnesyöminen tai syömättä jättäminen voidaan jakaa eri kategorioihin kuten

• stressiin syöminen
• ikävystymisen tunteeseen syöminen
• olen uhri -ajatteluun syöminen ”taas minulle kävi näin”, ”olen vaan niin saamaton/säälittävä jne”
• iloon syöminen ”tätä täytyy juhlia!”
• ajatusansoihin uskominen ja niihin syöminen ”koska repsahdin ja otin jo yhden palan suklaata, on ihan sama syödä koko levyllinen”, ”repsahdin keskiviikkona, aloitan dieetin uudestaan sitten maanantaina”

Tunnesyömisen juuret ovat usein lapsuudessa. Ruoalla on lohdutettu ja palkittu. Syömistä on rajoitettu, siitä on syyllistetty tai häpäisty. Ihmisellä on usein heikko yhteys omiin tunteisiin. Tunnesyöminen voi kehittyä myös aikuisena esimerkiksi rankkojen laihdutuskuurien, jojoilun tai kehonkuvan häiriöiden myötä.

Tunnesyömisestä syntyy kierre:

Tietty tunne aiheuttaa tunnesyömisreaktion -> syyllisyys ja häpeä omasta syömisestä -> jälleen tunnesyöminen -> häpeä, itseinho -> kontrolli syömisestä ja ollaan syömättä tai syödään niukasti -> ylitsepääsemätön nälkä, hillitsemätön syöminen -> ennen pitkää ylipaino ja muut terveysongelmat

Jos tunnistaa syövänsä tunteisiin, mieti sillä hetkellä:

• Onko ruokailuvälisi ollut liian pitkä?
• Oliko edellinen ateriasi täyttävä?
• Oletko oikeasti hyvin nälkäinen, ennen kuin tunne heräsi?
• Rajoititko tiettyjä ruokia ja niiden syömistä tarkoituksellisesti tai tahattomasti?
• Nukuitko edellisenä yönä huonosti, oletko stressaantunut?

Kun huomaat, että syöt muuhun kuin kehon nälkään mieti seuraavaa:

Kuinka nälkäinen olet asteikolla 1–10?

Mitä tunnen juuri nyt? Surua, yksinäisyyttä, levottomuutta, iloa, turhautuneisuutta, häpeää, tylsyyttä, järkytystä?

Mitä oikeasti tarvitsen tähän tunteeseen ruoan sijaan? Tukea ystävältä, rentoutusta, unta, omaa aikaa, hauskanpitoa, läheisyyttä, musiikkia, meditoimista?

Tunteisiin kannattaa opetella muita selviytymiskeinoja kuin syöminen. Tunteet tulevat ja menevät. Keskimäärin tunne kestää noin 90 sekuntia. Tunteen äärelle kannattaa pysähtyä ja kuunnella, mitä se yrittää viestiä. Sitä ei tarvitse tukahduttaa. 

Usein tunnesyöminen sekoitetaan siihen, että et vaan syö riittävästi ja säännöllisesti. Silloin mielihalut valtaavat mielen etenkin illalla.

Kun tunnesyömistä alkaa purkamaan, täytyy ensimmäiseksi varmistaa, että täyttää kehon fysiologiset tarpeet: syö säännöllisesti, riittävästi ja monipuolisesti. Myös uni, stressinhallinta ja säännöllinen liikunta täytyy laittaa kuntoon. Jo sillä saa ”tunne” syömistä vähemmälle. Kyse ei useinkaan ole edes tunnesyömisestä, vaan vajaasyömisestä, jota keho korjaa mielihaluilla. Meillä on myös huomaamattomia tapoja napostella, eikä niihin liity tunteet sen suuremmin.

Kun syömiseen liittyy syyllisyyttä tai häpeää ja se on toistuvaa, kannattaa hakea apua psykologilta tai ravitsemusterapeutilta. Tärkeää on oppia syömään joustavasti ja intuitiivisesti kehoa kuunnellen. 

Hyviä kirjoja tunnesyömiseen liittyen ovat esimerkiksi Katarina Meiskasen Pysäytä tunnesyöminen, Kauppisen & Palssan Tunnesyöminen: löydä terve suhde itseesi ja ruokaan.